Annyeonghaseyo = hei (tervehdys)

----------------------------

’’Kuolen tylsyyteen’’, Amber valitti melkein lyyhistyneenä pöydän päälle.
’’Yah’’, Yoojin kuiskasi ja taputti Amberin käsivartta. ’’Joku tulossa.’’
Amber nousi äkkiä istumaan hyvässä ryhdissä ja paranteli hiuksiaan. ’’Annyeonghaseyo!’’ Amber toivotti hymyillen vanhalle naiselle, joka tuli heitä kohti.
’’Oohh, osaat koreaa. Pikku-Yoojinimme on osannut opettaa tyttöystävänsä hyvin’’, vanha nainen sanoi harmittomasti hymyillen.
’’Mitäh?!’’ Amber melkein huudahti ihmeissään. ’’Ei, ei, ei..’’, Amber naurahti, yhä epäuskoisena kuulemaansa.
Yoojin yritti pidätellä nauruaan, ja Amber vilkaisi häntä ihmeissään.  Yoojin naurahti ja sanoi tyynesti: ’’Emme me seurustele. Olemme vain ystäviä.’’
’’Oi, anteeksi! Olen todella pahoillani väärinkäsityksestäni’’, vanha nainen sanoi hädissään.
’’Ei se mitään’’, Yoojin hymyili lohduttavasti.
Amber oli yhä sokissa ja katsoi ihmeissään Yoojinia.
’’Mitä?’’ Yoojin katsoi räpytellen silmäluomiaan.
’’Miten reagoit noin rauhallisesti?’’
’’Mitäs sitä nyt turhaan tekemään kohtausta pienestä erehdyksestä. Ja ymmärtäähän sen hyvin. Miksei minulla voisi olla noin hyvännäköistä tyttöystävää?’’ Yoojin lopetti hymyillen lipevästi ja tiesi taas ärsyttävänsä Amberia.
’’Yah!’’ Amber huudahti ja löi taas kerran Yoojinia käsilaukullaan. Yoojin vain naurahti vastaukseksi.

Amber huokaili tylsistyksestä. ’’Miksi sinun piti raahata minutkin mukaan…’’
’’Itse suostuit, olisithan aina voinut kieltäytyä’’, Yoojin vastasi leikkisästi. Amber oli liian tylsistynyt lyömään Yoojinia taas, joten hän tyytyi vain vilkaisemaan murhaavalla katseella.
’’Luulin, että olisit tuonut jotain virikettä tähän tylsään tapahtumaan, mutta olin väärässä.’’
Amber vilkaisi taas vihaisena Yoojiniin. ’’Sinä se vain jaksat kiusata minua.’’
Yoojin loi hymyn Amberille. ’’Totta kai. Tule mennään kiertelemään taloa’’, Yoojin sanoi ja tarttui Amberin ranteesta vetäen tämän mukaansa.

Talo oli hyvin suuri ja siellä riitti huoneita vaikka kuinka monelle. Suurimpaan osaan talosta oli kuitenkin pääsy kielletty, joten Amber ja Yoojin joutuivat tyytymään jäljellä olleisiin huoneisiin.
’’Mihin he edes tarvitsevat näin montaa huonetta?’’ Amber kyseli samalla, kun ihasteli katon hienoja koristuksia.
’’Kai se on vain rahoilla elvistelyä’’, Yoojin sanoi ja veti Amberin perässään seuraavan huoneeseen. ’’Outoa, kyllä tänne ennen on saanut mennä’’, Yoojin ihmetteli pysähdyttyään.
’’Mitä siellä sitten on?’’ Amber kysyi. ’’Minne olet menossa, eihän sinne saanut mennä!’’
Yoojin uhmasi kieltoa ja nykäisi Amberinkin mukanaan kielletylle alueelle.
’’Jos jäämme kiinni, tätisi tappaa meidät. Hän ei näytä kovinkaan ystävälliseltä ihmiseltä.’’
’’Niin, jos jäämme kiinni. Kuka sanoi, että jäämme’’, Yoojin virnisti. ’’Ei täällä muutenkaan kukaan koskaan käy.’’

Amber ei ollut uskoa silmiään päästyään huoneeseen. Se oli täynnä upeita taide-esineitä ja mittaamattoman arvokkaita koruja. ’’Wau! En tiennyt, että sukusi oli näin rikas!’’ Amber ihasteli silmät suurina. ’’Miksette te elä näin hienosti?’’
’’Kun äitini ilmoitti naivansa isäni, hänet potkittiin pihalle. Mies ei kuulemma sopinut kriteereihin. Siitä lähtien äidilläni ei ole ollut mitään asiaa suvun rahoihin’’, Yoojin selitti.
’’Ai…’’, Amber sanoi hiljaa. ’’Tuntuu etten tiedä sinusta paljon mitään, kaikkien näiden vuosienkaan jälkeen.’’

Käytävältä kuului hentoa puheen sorinaa, ja Amber veti pikaisesti henkeä. Yoojin toimi tilanteessa nopeasti: hän nappasi Amberista kiinni ja veti tämän heidän vieressään olevaan komeroon piiloon. Amber seisoi nyt selkä kiinni Yoojinissa, joka piti häntä yhdellä kädellä käsivarresta ja toinen käsi oli Amberin suun edessä. Yoojin itse seisoi selkä seinää vasten. Taas Amberin sydän alkoi sykkiä epätavallisen nopeasti. Oliko syynä säikähdys ääntä, vai Yoojinin toimintaa? Ehkä. Siihen oli kyllä pakko olla toinenkin syy, mutta sen syyn Amber päätti unohtaa kokonaan.
      Joku tarttui ovenkahvasta, aikomuksinaan avata ovi. Amber pidätti hengitystään ja sulki silmänsä. Joku kuitenkin kutsui oven avaajaa, ja tämä sulki oven.
        Kun kuulosti siltä, että olisi turvallista, Yoojin irrotti otteensa Amberista ja he astuivat piilostaan ulos.
      ’’Ehkä meidän pitäisi palata’’, Amber ehdotti ja käveli ovelle. Yoojin seurasi perässä, ja varmistettuaan tien he palasivat takaisin alkuperäiseen juhlatilaan.
        ’’Missä te olette olleet?’’ nainen kysyi, kun Yoojin ja Amber palasivat juhlatilaan.
’’Kiertelemässä’’, Yoojin vastasi rennosti.
’’Äitisi on etsinyt sinua’’, nainen ilmoitti Yoojinille ja jatkoi matkaansa.
Amber ja Yoojin vilkaisivat toisiinsa ja alkoivat paikantaa Yoojinin äitiä.
       Pian Amber säikähti pahanpäiväisesti, kun joku taputti häntä olalle. Yoojin vain naurahti Amberin reaktiolle – jälleen kerran. Olalle taputtaja olikin vain Yoojinin äiti. ’’Olenkin etsinyt teitä. On aika lähteä’’, hän sanoi.