Poliisi. Taloon oli ilmestynyt joku, joka kuului ilmoittavan olevansa poliisi. Ovea raottanut henkilö kuuluttiin raahaavan pois. Ulos talosta. Nyt hän on poissa. Lähti, Amber ajatteli huojentuneena. Pikkuhiljaa hänen onnistui saamaan taas henkeä ja hän pystyi rentouttamaan kehonsa ja päästi pitkän henkäyksen, aivan kuin olisi pidättänyt hengitystään pidemmänkin aikaa. Hänen pulssinsa alkoi tasaantua ja palata normaaliksi. Amber kuitenkin havaitsi, että Yoojin oli yhä hieman kauhistunut.
          Yoojin irrotti otteensa Amberin käsistä ja nousi ylös. Aivan kuin olisi juuri tajunnut tehneensä jotain väärää.
’’Mitä tuo äskeinen oli?’’ Amber kysyi tarkkailtuaan hetken Yoojinin käytöstä.
’’Syy miksi en halunnut tuoda sinua tänne. Nuku nyt’’, Yoojin palasi takaisin omaksi itsekseen.
’’Luuletko, että voin nukkua tuon jälkeen’’, Amber sanoi ja nousi ylös tarttumaan Yoojinin ranteesta. Amber istutti Yoojinin istumaan sängylle vierelleen.
’’Nyt selität minulle’’, Amber sanoi päättäväisesti ja piti Yoojinin, joka yritti koko ajan nousta ylös, aloillaan.
’’Ei sinun tarvitse tietää’’, Yoojin sanoi ja vaikutti pikku hiljaa hieman tuohtuneelta.
’’Et lähde yhtään minnekään, ennen kuin kerrot minulle mitä tuo äskeinen oli’’, Amber sanoi yhä päättäväisesti. Hän tuijotti Yoojinia, joka yritti välttää hänen katsettaan ja pyrki pakoon. Amber nousi seisomaan Yoojinin eteen ja piti tätä olkapäistä paikallaan.
’’Yoojin! Tiedän kuinka et haluaisi ehkä kertoa minulle, mistä äskeisestä oli kyse, mutta et voi olettaa, että voin nukkua rauhallisena ennen selvennystä.’’
Yoojin vilkaisi Amberia, ja hänen silmänsä loistivat pelkoa. Amber tuijotti Yoojinia painostavasti, ja Yoojin ei voinut enää kieltäytyä.
’’Oliko tuo äskeinen henkilö setäsi?’’ Amber kysyi.
Yoojin tuijotti Amberia ja nyökkäsi hennosti.
’’Humalassa?’’
’’Kuten yleensä perjantaisin’’, Yoojin vastasi. Hän nielaisi ja selitti kuinka aina siitä lähtien, kun he palasivat Etelä-Koreasta, hänen setänsä oli tullut joka perjantai ja…
’’..purkanut vihansa minuun’’, Yoojin sanoi.
Amberin silmät laajenivat ja hän tuijotti Yoojinia suu auki. Hän ei saanut aluksi sanaa suustaan ja katse muuttui sääliväksi.
’’Siitäkö ne mustelmat olivat silloin tulleet?’’ Amber yhdisti menneitä asioita.
      Yoojin nyökkäsi vastaukseksi. Oli taas hetken hiljaisuus, kun kumpikaan ei sanonut mitään. Yoojin tuijotti tyhjyyteen ja Amber häntä.
’’Onko setäsi myös syy mikset olisi halunnut, että tulen yöksi?’’
Yoojin nyökkäsi taas vastaukseksi. ’’Setä on aina vain kohdistanut vihansa minuun. Hän ei ole koskaan lyönyt äitiäni eikä aiheuttanut tappeluita tuntemattomien kanssa. Hän luultavimmin kostaa isäni teot minulle. Isäni tekojen takiahan hän aloitti juomisen ja on siitä lähtien tullut meille aina vierailemaan, hakannut minua ja lähtenyt. Äitini ei uskalla koskaan tulla väliin, koska pelkää satuttavansa itsensä. On siinäkin äiti…’’, Yoojin sanoi katkerasti, yhä tuijottaen tyhjyyteen.
       Amber ei oikein tiennyt miten hän lohduttaisi Yoojinia. Yoojin ei koskaan ole halunnut kenenkään säälivän häntä saati lohduttavan. Amber kuitenkin kietoi kätensä Yoojinin ympärille ja halasi tätä ja tiukensi otettaan, kun Yoojin yritti työntää hänet pois. Hetken päästä Amber irrotti otteensa ja kysyi: ’’Mikset ole pistänyt vastaan sedällesi? Sinähän olet harrastanut monta vuotta taistelulajeja ja pystyt pistämään hanttiin koulumme isoimmille ja vahvimmillekin pojille?’’
      Yoojin naurahti ja Amber kummasteli, että mitä hauskaa tuossa tai koko tilanteessa oli. ’’Siitä olisi vain haittaa. Parempi, että annan hänen tehdä mitä tekeekin, selviän vähemmällä.’’
     Amber ei ollut uskoa kuulemaansa. ’’Ei sinulla ole mitään syytä ottaa iskuja vastaan, kun et ole tehnyt mitään väärää!’’
’’Isäni on. Hän teki väärin, ja minun täytyy kärsiä hänen puolestaan.’’
      Nyt puolestaan Amber naurahti epäuskoisena ja oli sanomassa vastalauseen. Hän kuitenkin hiljeni ja sen sijaan kysyi: ’’Mitä isäsi sitten teki?’’
’’Otti yhtiön - jossa setäni työskenteli hänen kanssaan - rahat ja pakeni’’, Yoojin sanoi suoraan. ’’Setäni sai potkut ja menetti melkein koko omaisuutensa.’’
Amberin silmät suurenivat hämmästyksestä jälleen kerran. ’’Mutta eihän isäsi sellaista koskaan tekisi.’’
’’No teki vain.’’
’’Hänellä oli varmaan jokin syy siihen.’’
’’Ehkä’’, Yoojin kohautti olkapäitään. ’’Nyt sait tietosi, joten voit nukkua rauhallisin mielin. Poliisit veivät hänet, joten hän ei enää tänään häiritse meitä’’, Yoojin sanoi ja nousi ylös, aikomuksinaan lähteä huoneesta. Amber pisti muistiin, että Yoojin sanoi enää tänään sen sijaan, että olisi sanonut ei koskaan.

Amberilla olisi ollut vielä sanottavaa, mutta hän tajusi olla hiljaa. Yoojin oli jo nyt avautunut normaalia enemmä, ja tuskin paljastaisi mitään enempää. ’’Hyvää yötä!’’ Amber toivotti ja katsoi tarkkaan, kun Yoojin sulki huoneen oven perässään.
     Amber kaatui sängylle ja kävi vielä illan tapahtumat mielessään läpi. Hän päätyi miettimään sitä tapahtumaa, kun hän ja Yoojin olivat kiinni toisissaan ja Yoojin piti häntä kädestä, kuinka hän pystyi tuntemaan tämän sydämen sykkeen ja tuntea hänen lämpönsä... EI, EI, EI, EI, EI! Amber huusi mielessään ja pudisti päätään. Ei, en saa ajatella sitä. Siinä ei ollut mitään. Hän vain tuli suojelemaan minua. Siinä se. Nyt ei saa kuvitella muuta, Amber painotti itselleen ja veti peiton ylleen.