Julkaisen mahdollisesti viimeisinä päivinä joka päivä jouluun asti kappaleen, jotta ehdin julkaista viimeisen kappaleen jouluaattona.

Mianhae = Anteeksi

-----------------------

Ystävykset istuivat autossa ja molemmat katsoivat ulos. Amber kuitenkin käänsi katseensa Yoojiniin ja aloitti: ’’Pitäisi hakea yksi juttu Rickyltä tässä samalla.’’
Yoojin käännähti katsomaan Amberia. ’’Ja se liittyy minuun miten?’’
’’On jo myöhä ja pimeää ja tiedät, etten halua kävellä yksin pimeässä.’’
’’No hae se sitten huomenna, kun on valoisaa.’’
’’Sen saisi nyt samalla.’’
Yoojin katsoi Amberia epäilevästi. ’’Oletko varma, ettei tässä ole koiraa haudattuna?’’
’’Ei’’, Amber vastasi tyynen rauhallisena.
Yoojin tarkkaili yhä Amberia ja vastasi epävarmasti: ’’Selvä…’’
’’Jätä meidät Rickyn talolle. Kävelemme sitten sieltä’’, Amber sanoi hymyssä suin Yoojinin äidille, joka ajoi autoa.

Yoojin tuijotti yhä Amberia ja yritti pohtia, mitä tämä ajoi takaa. Hän kuitenkin antoi periksi pudistaen päätään.

Ricky päästi vielä viimeisen ilmapallon käsistään, ja se putosi saman tien maahan. Samassa joku huusi ikkunan luota: ’’He tulevat! Kaikki piiloon!’’
     Ricky juoksi ikkunaan varmistamaan asian ja hätäpäissään potkaisi muutaman roskan sohvan alle, asetteli pari serpentiininauhaa paikalleen ja kiiruhti piiloonsa. Nyt kaikki odottivat hengitystä pidätellen kukin piiloissaan, pimeässä talossa.
      ’’Miksi ovi on auki?’’ Yoojin kysyi hämmentyneenä ja vilkaisi Amberiin, joka vain kohautti olkapäitään. Yoojin työnsi varovasti ovea auki ja saadessaan sen tarpeeksi auki, jotta hän näki sisään, valot syttyivät ja hän oli saada sydänkohtauksen.
       Yksi räpsäytti valot päälle ja se oli merkkinä kaikille; jokainen hyppäsi piilostaan huutaen: ’’Yllätys!’’ ja Ricky pamautti paukkuserpentiinit Yoojinin naamalle. Tätä hän ei osannut odottaa, ja takaa tuleva Amber nappasi hänestä kiinni, ettei tämä olisi kaatunut säikähdyksestä. Yoojin tuijotti suu auki. Hän ei ollut varma olisiko vihainen vai iloinen. Yllätysjuhlat, olisihan se pitänyt arvata…, hän pohti mielessään - hieman tuohtuneena. Kaikki tuijottivat häntä ja odottivat, että hän sanoisi jotakin. Yoojin nousi Amberin käsivarsilta pystyyn, oikoi paitaansa ja sanoi: ’’Yllätysjuhlat, vai?’’
Ricky hymyili vienosti Yoojinille. ’’Yritä edes nauttia, ethän voi jäädä ilman synttärijuhliakaan.’’
Amber tuuppasi Yoojinin sisälle ja sulki oven.
’’Wau’’, Ricky ihasteli nähdessään Amberin kunnolla.
’’Älä sinäkin aloita’’, Amber sanoi töykeästi ja potkaisi korkokengät jalastaan.
      Ilta oli ollut ihan kiva, vaikka Yoojin oli aluksi muuta ajatellutkin. Valitettavasti oli aika lähteä, koska Yoojinin äiti ei pitänyt siitä, että poikansa on myöhään ulkona.

Yoojin ja Amber kävelivät yhdessä kotiin, asuivathan he melkein toistensa naapurissa. He kääntyivät kulmasta ja Yoojin pysähtyi. Yoojinin talon edessä odotti hänen setänsä, eikä setä näyttänyt iloiselta pesäpallomaila kädessään.  Amber ehti kävellä pienen matkaa ennen kuin tajusi Yoojinin pysähtyneen. ’’Mitä nyt?’’, hän kysyi ja seurasi Yoojinin katsetta, silloin hän itsekin huomasi sen. Matkaa ei ollut paljoa sedän ja Yoojinin välissä, ja setäkin huomasi Yoojinin.
’’Hei! Mitä sinä olet tulemaan näin myöhään kotiin! Tiedäthän, että olen odottanut sinua!’’ setä huusi vihaisena Yoojinille.
Amber tuijotti kauhuissaan vuoronperään Yoojinia ja tämän setää. Hänen sydämensä löi tiuhaan tahtiin. Hän ei tiennyt mitä kohta tapahtuisi, mutta taaskaan hänellä ei ollut hyvä tunne tapahtuvasta. Hän kääntyi Yoojinin puoleen -ja oli nyt selkä setään päin – ja lähestyi Yoojinia. Yoojinin pupillit laajenivat äkisti ja hän nykäisi Amberin itseään kohti. Amber ehti juuri välttää iskun sedän pesäpallomailasta.
      Amber ei ehtinyt jäädä ymmärtämään mitä juuri oli tapahtunut, kun Yoojin nykäisi hänen kädestään uudestaan – tällä kertaa hän vain huomasi juoksevansa. Korkokengillä juokseminen ei kuitenkaan ollut mitään helpointa hommaa, joten hän yritti vauhdissa saada kengät jalastaan.
        Hän ei olisi millään pysynyt Yoojinin tahdissa, ellei tämä olisi pitänyt häntä kädestä. Paljain jaloin juokseminenkaan ei tuntunut mukavalta jalkapohjissa, mutta Amberilla ei ollut varaa jäädä sitä surkuttelemaan. Hän vain kesti sen ja yritti pysyä Yoojinin perässä.
        He ylittivät tien, katsomatta edes tuliko mistään suunnasta autoja. Ei sellaiseen ollut nyt aikaa. He nimittäin kuulivat sedän vihaiset huudot perästään - hyvin läheltä. Yoojin kiristi tahtia, ja Amber oli vähällä kaatua äkillisestä nykäyksestä.
       He kuulivat takaansa auton jarrujen kirskuntaa, tööttäämistä ja ison kolahduksen ja räsähdyksen. Yoojin pysähtyi kuin seinään ja Amber oli taas vähällä kaatua. Molemmat tuijottivat tyhjyyteen silmät suurina. Tapahtumista heidän takanaan ei voinut erehtyä.
        Amber toivoi, että hän olisi väärässä. Tälläistähän tapahtui vain elokuvissa ja sarjoissa. Ei näin voisi oikeasti tapahtua. Täristen Amber käänsi hitaasti päänsä ja katsoi Yoojinia, Yoojin teki samoin. Hetken he tuijottivat toisiaan kauhuissaan, kunnes hitaasti kääntyivät ympäri katsomaan, oliko heidän aavistuksensa oikeassa.
      Please, please, please, please, Amber rukoili mielessään. Hän vetäisi nopeasti henkeä ja heitti kätensä suunsa eteen, ettei olisi huutanut. Kun hän tuijotti eteensä, hänen hengityksensä värähteli ja silmät olivat kauhusta suurentuneet.
       Kun molemmat kääntyivät, tuntui, että heidän koko elämänsä olisi juuri törmännyt seinään. Yoojin ei edes hengittänyt hetkeen, hän vain tuijotti eteensä silmät yhtä suurina kuin Amberin.
        Amber ravisteli Yoojinia, kun tämän naama alkoi punoittaa ja tämä oli pyörtyä. ’’Hengitä!’’ Amber huusi ja piti Yoojinia olkapäistä. Yoojin vetäisi äkkiä ilmaa keuhkoihinsa ja palasi tajuihinsa.
       Autoilija oli tullut autostaan kauhuissaan ulos ja yritti hädissään selittää paikalle juosseelle Yoojinille, ettei vika ollut hänen, mies oli vain juossut yhtäkkiä auton eteen, eikä hän ollut ehtinyt jarruttaa ajoissa, eihän kyseinen kohta ollut edes suojatie. Yoojin ei kuullut mitä kuski selitti, hänen korvansa eivät kuulleet mitään. Hän vain tuijotti maassa velttona makaavaa setäänsä, jonka päätä pitkin valuivat verivanat. Amber juoksi paikalle ja tuijotti myös maassa makaavaa ruumista tiedostamatta ympärillä tapahtuvaa.
       Autoilija sanoi soittavansa hätänumeroon ja astui hieman taemmas puhumaan. Yoojin polvistui setänsä ruumiin viereen ja tuijotti sitä yhä. Amber ei saanut sanaa suustaan, ja kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen poskiaan. Hänellä oli taas vaikeuksia hengittää, ja hän alkoi täristä.
       Yoojin ojensi hitaasti kätensä tunnustellakseen setänsä pulssia. Yoojin pidätti taas henkeään. Hän katsoi ihmeissään vieressään nyyhkyttävään Amberiin.
’’Mitä?’’ Amber sai vaikerrettua.
’’Hän elää’’, Yoojin sanoi aivan kuin ei itse uskoisi sanojaan.
’’Mitä?’’ Amber kysyi nyt itsekin ihmeissään, pyyhki kyyneliään ja testasi ruumiin pulssin. Hän käänsi päänsä Yoojiniin. ’’Hän elää!’’
Tämän taisi kuulla myös autoa ohjannut kuski, koska hän huudahti toiveikkaasti takaa: ’’Hän elää?!’’
     Ambulanssi tuli ihmeen nopeasti paikalle.
     Setä vietiin sairaalaan, mutta poliisit halusivat vielä heti kuulustella Amberin ja Yoojinin osan tarinasta. Yoojin kertoi rehellisesti kaiken, kuinka he olivat tulossa kotiin ja lähtivät juoksemaan vihaista – ja luultavimmin humalaista – setäänsä pakoon, koska pelkäsivät tämän satuttavan heitä. Tietenkään Yoojin ei kertonut sitä osaa, miksi hän tiesi, että olisi syytä juosta pakoon.

’’Kallo ja lantio murtuneet ja maksa revennyt, mutta hän jää henkiin’’, Yoojin selvitti setänsä tilanteen Amberille.
Amber ihmetteli huulet raollaan ja tuijotti. ’’Hän ei ainakaan häiritse sinua pitkään aikaan.’’
Yoojin vilkaisi Amberiin ja hänen ilmeensä muuttui. Ehkä Amberin ei olisi pitänyt tuoda sitä asiaa esille.
’’Mianhae…’’, Amber sanoi hiljaa ja katui heti sanomisiaan.

Yoojin ja Amber palasivat normaaliin arkeensa, vaikkakin yhä kauhistuneena onnettomuudesta.  Yoojin laski rauhassa matematiikan tehtäviään ja Amber vieressä ihmetteli miksi Yoojin ei tuntunut olevan järkyttynyt, ei kun onnettomuus tapahtui, eikä nytkään. En kyllä minäkään olisi, jos olisin hän…, Amber ajatteli ja muisteli miten Yoojin kertoi, kuinka hänen setänsä oli häntä hakannut.