Sori, unohdin julkaista eilen....

Jebal = Jooko

(eiköhän kaikki osaa sen verran englantia, että tietää mitä 'go away' tarkoittaa :D)

-------------------------------------------------------

Amber makoili sängyssä ja vilkuili vähä väliä kelloa. Uni ei tullut. Ehkä syynä oli se, että hän nukkui vieraassa talossa tai tämäniltaiset tapahtumat pyörivät hänen mielessään. Tunnelma tässä talossa oli kuitenkin jotenkin painostava, ja Amberilla oli karmiva tunne, että kohta tapahtuisi jotain kauheaa. Hänen mielensä alkoi saman tien kuvitella omiaan ja pimeä alkoi pelottaa. Kohta joku hyökkää kimppuuni ihan varmasti, Amber ajatteli ja hänen sydämensä alkoi jyskyttää. Yhtäkkiä kaiken hiljaisuuden keskellä kuului ääni ja Amber oli kiljaista. Hän heitti kätensä suunsa eteen, ennen kuin ääni ehti lähteä, ja hypähti istumaan. Nyt hänen sydämensä vasta jyskyttikin.
       Joku avasi huoneen oven, ja Amber oli saada seuraavan sydänkohtauksen. Se oli kuitenkin Yoojin, joka kiireellä livahti huoneeseen, sulki oven ja tuli Amberin luokse. Ehdinkö minä kiljaista vai? Miksi muuten Yoojin olisi keskellä yötä tänne tullut, Amber ajatteli ja oli avaamassa suutaan. Yoojin kiirehti viittomaan Amberin takaisin nukkumaan ja tuli hänen vierelleen. Amber ei tiennyt mitä oli meneillään, mutta hän totteli ilman vastalauseita silmät hämmästyksestä suurina. Hän oli sanomaisillaan jotain, mutta Yoojin viittoi häntä olemaan hiljaa. Miksei hän puhu mitään? Ja mitä ihmettä hän tänne tuli, Amber pohti taas.
      Yoojin tarttui Amberin käsistä kiinni ja siirtyi lähemmäs tätä. Amberin sydän alkoi hakata yhä nopeampaa, eikä hän saanut sanaa suustaan. Okei, mitä ihmettä nyt on meneillään, Amber mietti. Amber oli niin lähellä Yoojinia, että hän saattoi aistia tämän jännityksen, sydämen sykkeen ja… pelon? Ei Yoojin yleensä mitään pelännyt, joten Amber oli entistä huolestuneempi. Hän ei kuitenkaan saanut edelleenkään mitään sanottua ja vain tuijotti Yoojinia silmät suurina.
       Yoojinilla tuntui olevan vaikeuksia hengittää rauhallisesti ja hän oli hyvin hermostunut.
       Alakerrasta alkoi kuulua jotain meteliä, ja Amber säikähti sitä. Niin tuntui säikähtävän myös Yoojin, koska hän tarttui toisella kädellään Amberin käsivarresta. Amber katsoi hämillään ensin kättään, josta Yoojin oli tarttunut kiinni ja sitten Yoojinia.
       Hetkeä myöhemmin joku kuulosti kompuroivan ylös rappusia. Yoojin veti Amberin niin lähelle itseään kuin pystyi. Nyt Amber pystyi tuntemaan kuinka lujaa Yoojinin sydän hakkasi, koska heidän välissään ei ollut senttiäkään tilaa. Minä kun luulin, että oma sydämeni lyö lujaa, Amber hämmästeli.
       Lisää kompurointia. Kuka se edes voisi olla, koska ei Yoojinin äiti tuollaista meteliä pitäisi, eikä talossa muita ollut. Jokuhan oli tullut sisään, Amber muisti. Voisikohan se olla Yoojinin setä? Humalassa? Amber mietti vaihtoehtoja.
       Amber huomasi Yoojinin sulkevan silmänsä ja toivovan tilanteen katoavan sillä. Amber tuijotti taas Yoojinia ihmeissään. Nyt se henkilö kuului jotain raivoavan viereisessä huoneessa. Tätä minä siis aavistin, Amber kauhisteli muistellen aiempaa pahaa aavistustaan. Yoojin painoi Amberin pään piiloon, vasten omaa rintaansa.
      Joku tarttui ovenkahvaan. Amberkin sulki silmänsä, ja tuntui kuin hänen sydämensä hyppäisi rinnasta ulos, kun se jyskytti sellaista vauhtia. Ei, ei, ei, mene pois, Amber toivoi ja hänen hengityksensä alkoi väristä, samoin hänen koko kehonsa tärisi pelosta.
       Joku raotti ovea. Amber oli varma, että nyt tämä oli hänen loppunsa. Hän puri huultaan niin lujaa, että ihan sattui ja hänen koko kehonsa tärisi jännittyneenä yhä enemmän ja enemmän. Jebal, jebal, jebal, go away, Amber rukoili mielessään.