Jouluun asti tuleekin nyt sitten joka päivä luku.

------------------------------------------------------

Yoojin päätti kysyä apua ongelmaansa Suzylta. Ehkä hän tietäisi, koska hän on tyttö.

Suzy nosti molemmat kätensä eteensä aivan kuin esittelisi jotain niiden päällä olevaa. Hän ojensi vasemman kätensä lähemmäs Yoojinia. ’’Kiireinen käytävä, jossa joudut huutamaan, jotta hän kuulee sinut ja teillä on kiire seuraavalle tunnille vai…’’, Suzy vaihtoi oikean kätensä lähemmäs Yoojinia, ’’Kaunis kevätpäivä, aurinko paistaa, seisotte keskellä puiston läpi kulkevaa tietä, jota reunustaa vaaleanpunaisia kukkia kukkivat kirsikkapuut, eikä teillä ole mikään kiire minnekään?’’ Suzy ojensi molemmat kätensä Yoojinia kohti. ’’Kumman valitsisit?’’
Yoojin pohti muutaman sekunnin, koska mietti vastatako vai ei. ’’Kirsikkapuut’’, hän sanoi epäröimättä.
’’Joten ymmärrät, että on tärkeää missä ja milloin kerrot hänelle tunteistasi. Mitä omaperäisempi, romanttisempi tapa sinulla on ilmaista se, sitä paremmin hän muistaa sen. Ja, jos hän havaitsee jotain vaivannäköä, tietenkin se vaikuttaa rehellisemmältä ja totuudenmukaisemmalta. Hän luottaa sanaasi paremmin.’’
     Yoojin nyökäytti vastaukseksi. Ihan hyvä, että kysyin häneltä.

-----------

Kuka näin aikaisin aamulla soittaa…, Amber puoliksi kirosi ja hapuili puhelintaan yöpöydältä silmät yhä ummessa. ’’Mitä?’’ hän vastasi puhelimeen. Amber hieroi silmiään ja raapi päätään, unisena.  
      ’’Oletko jo hereillä?’’ kuului Yoojinin pirteä ääni puhelimesta.
’’En todellakaan. Mikä on niin tärkeää-’’, Amber otti puhelimen korvaltaan ja katsoi kännykästään kelloa, ’’yhdeksältä viikonloppuaamuna?’’ Amber kysyi hieman kärttyisenä.
       ’’Ai… no ylös sitten!’’
Amber huokaisi. Viikonloppu ja saisi nukkua… Miten se on jo hereillä näin aikaisin… ’’Ei jaksa.’’
      ’’Nouset NYT!’’ Yoojin patisti. ’’Tulen kymmenen minuutin päästä ovesi taakse ja sinun on parasta olla silloin hereillä ja pirteänä avata ovi’’, Yoojin virnisti ja katkaisi puhelun.
         ’’Ahh...’’, Amber huokaisi, ’’ihan oikeesti?’’ Amberin silmät laajentuivat. Parasta nousta ylös, Niel suuttuu, jos joutuu heräämään ja avaamaan oven tänään. Amber kömpi ylös sängystään, pesi hampaansa ja kasvonsa, harjasi hiuksensa ja kaivoi kaapista jotain päälle laitettavaa. Harmahtavan musta huppari ja mustat farkut. Saavat luvan kelvata, Amber ajatteli ja puki valitsemansa vaatteet ylleen.
         Amber pääsi alakertaan, kun kuuli ovikellon soivan. Juuri sopivasti, Amber ajatteli ja riensi ovelle.  Avattuaan oven ja nähtyään Yoojinin seisovan ovella Amber kysyi saman tien: ’’Miksi piti herätä? Mitä suunnittelet?’’
’’Pue lämmintä yllesi ja voidaan lähteä.’’
’’Minne?’’
’’Se selviää kyllä’’, Yoojin sanoi ja hymyili.’’Suunnittelet jotain, aivan selvästi’’, Amber sanoi osoittaen sormellaan Yoojinia, ja pohti, mitähän hänellä on mielessään tällä kertaa.
     Amber totteli ja puki ulkovaatteensa päälleen. Oli talvi ja ulkona liian kylmä, joten se vaati paksumpaa takkia ja lämmintä kaulahuivia.
     ’’Kylmä’’, Amber tärisi heti päästyään ovesta ulos ja painoi kaulahuiviaan tiukemmin kaulaansa vasten ja upotti päänsä siihen.
’’Pieni pakkanen vain parantaa tätä päivää’’, Yoojin hymyili ja käveli eteenpäin. Amber laittoi kätensä takkinsa taskuihin, piiloon kylmältä viimalta, joka kirvoitti jo hänen poskensa punaisiksi.
      Aamuaurinko paistoi, maa oli kauniin ja puhtaan yöllä sataneen lumikerroksen peittämä. Taivas oli kirkas ja aurinko sai paistaa täydeltä taivaalta. Lumesta heijastuvat auringonsäteet saivat silmät siristymään, koska ne olivat niin kirkkaat. Kymmenen astetta pakkasta oli kylmä, mutta toi sopivan talvisen tunnelman.
      Yoojin käveli jonkin matkaa kunnes pysähtyi ja kiipesi lumiauran auraaman korkean lumikinoksen päälle. Hän viittoi äimistynyttä Amberiakin kiipeämään. ’’Tule nyt!’’
’’Ei me olla enää lapsia’’, Amber epäröi. Kieltämättä oli houkuttelevaa kivuta kinoksen päälle ja muistella niitä hetkiä, kun pienempänä se oli aina talven kohokohta.
       Yoojin ojensi kätensä, ja Amber tarttui siihen kivuten itsekin istumaan kinoksen päälle ja katselemaan upeaa maisemaa. Aamu oli kaunis. Se olisi jäänyt täysin näkemättä, jos olisi mieluummin jäänyt lämpöisen peiton alle nukkumaan. Amber ei kuitenkaan katunut päätöstään nousta sängystä ylös ja tulla ulos kylmään; ilma oli upea – vaikkakin kylmä – ja lapsuuden ihanat muistot tulvivat mieleen. Amber upotti kätensä takaisin taskuihinsa ja hymyili.
       Yoojin katsoi Amberia pää hieman vinossa ja hymyili nähdessään tämän hymyilevän. Tiesin hänen pitävän tästä.
’’Persehän tässä jäätyy’’, Amber valitti palatessaan takaisin ajatuksistaan. Kylmällä lumella istuminen ei ollut lämmintä ollenkaan, ja pian kylmyys valtasi koko kehon ja sai takapuolen tunnottomaksi. Yoojin katsoi hetken hämmästyneenä ystäväänsä ja naurahti.
      Amber nousi ylös ja kompuroi kinoksen alas ja pyyhki lumet takapuolestaan. Yoojin seurasi ja odotti Amberin saaneen putsattua housunsa – hän itse teki niin myös – ennen kuin jatkoi matkaansa. ’’Minne sinä nyt menet?’’ Amber ihmetteli ja juoksi Yoojinin vierelle.
     ’’Minne oikein menet?’’ Amber kysyi, kun hän oli Yoojinia seurannut hetken aikaa.
’’Kunhan kävelen’’, hän sanoi upottaen kätensä taskuihinsa. Amber katsoi ihmeissään Yoojiniin, mutta päätti seurata. Raikas ilma ei olisi pahitteeksi ollenkaan, ja olihan se myös upea!

Pienen kävelylenkin jälkeen kirpakassa pakkasessa Yoojin ja Amber menivät Yoojinille.
    Amber istui olohuoneen sohvalla yrittämässä saada lämpöä kylmiin sormiinsa, ja Yoojin hääräsi keittiössä kaakaoiden parissa.
     Hetken päästä Yoojinkin tuli olohuoneeseen ja ojensi toisen mukin Amberille. Amber nappasi mukin nopeasti käsiensä väliin. ’’Ahh, lämmin’’, Amber sanoi ja nautti lämpimästä kaakaosta. Yoojin katsoi häntä hetken hymyillen ennen kuin siemaisi omaa juomaansa.