Tässä menee itse ihan sekaisin, että millon näitä lukuja pitäisikään julkaista... No saatte nyt sitten kaksi päivää peräkkäin taas lukuja, kun sekoiliin.

---------------------------------------

Koko viikonloppu meni siinä, että Amber mietti perjantai-illan tapahtumia ja yritti saada yhteyttä Yoojiniin. Yoojin ei ollut vastannut Amberin tekstiviesteihin tai puheluihin eikä koskaan tullut avaamaan ovea. Huomenna hän kuitenkin varmasti tulee kouluun, Amber ajatteli positiivisesti ja alkoi miettiä valmiiksi mitä kysyisi Yoojinilta.

Maanantai saapui ja oli ensimmäisen tunnin aika ja se oli historiaa. Sama meininki kuin perjantaina jatkui tälläkin tunnilla: opettaja paasasi historiasta, osa nukkui, toiset toivoivat pääsevänsä pois jo ja lopputunnista opettaja piti oppilaille vielä paasauksen heidän laiskuudestaan.
       Kiitos, Amber sanoi mielessään onnellisena, kun kello soi ja tunti päättyi. Amber pakkasi kirjansa nopeasti reppuunsa ja yritti ehtiä Yoojinin perään, mutta hän oli jo kadonnut luokasta. Opettaja kuitenkin pysäytti hänet. ’’Amber, minulla olisi asiaa.’’
Amber vilkuili luokasta pois viilettänyttä Yoojinia ja huokaisi. ’’Mitä asiaa?’’
’’Sinut on valittu pitämään historianpuhe tämänpäiväsessä juhlassa.’’
’’Mitä? Ja eikö asia olisi pitänyt kertoa jo aiemmin, ei minulla mitään puhetta ole suunniteltu, enkä ehdi tehdä sitä näin pian.’’
’’Puhe on valmiina tässä’’, opettaja ojensi Amberille lapun. ’’Opettele se juhlaan mennessä.’’
’’Sori, en ehdi opetella sitä näin pian’’, Amber sanoi, työnsi lapun takaisin opettajalle ja katosi luokasta.
      Miksi hän minut oli valinnut, olisi paljon parempiakin ehdokkaita. Haluaa varmaan kiusata minua vielä lisää. Hänen takiaan kadotin Yoojininkin, Amber vilkuili ympärilleen kiirehtiessään ulos.
’’Hei, oletteko nähnyt Yoojinia?’’ hän kysyi mennessään ystäviensä luo. Kaikki pudistivat päätään.

Amber ei löytänyt Yoojinia koko välitunnilla, ja nyt oli taas aika mennä tunnille. Tunnille Yoojin ilmestyi kuin tyhjästä.

Minne ihmeeseen hän taas katosi, Amber ihmetteli tunnin päätyttyä. Vaikka hän kuinka seurasi tarkasti Yoojinin tekemisiä ja kiirehti kirjojen pakkaamisessa, taaskaan hän ei ehtinyt saada Yoojinia kiinni ennen kuin tämä katosi.
       Koulupäivä lähestyi loppuaan ja oli juhlan vuoro. Mennessään liikuntasaliin Amber huomasi Yoojinin ja kiirehti tämän luokse.
’’Minne katosit joka välitunti?’’
’’Harjoittelemaan. Etkö muistanut, että minulla on se tanssiesitys?’’
’’Ai joo… Ihan unohdin’’, Amber kirosi taas päässään tyhmyyttään. Ja minä luulin, että välttelit minua. Miten voin olla niin tyhmä.
       Kaikki seurasivat hämmästyneinä, kun oli Yoojinin esityksen vuoro. Hän osasi tanssia paremmin kuin kukaan muu heidän koulussaan eikä tehnyt koskaan virheitä, tai vaikka olisi tehnytkin, ei niitä kukaan olisi huomannut.

Juhlan jälkeen ihmisiä pyöri Yoojinin ympärillä hämmästelemässä ja pommittamassa kysymyksillä. Yoojin ei koskaan pitänyt siitä, että kaikki kokoontuivat kyselemään häneltä asioita. Silti hän yritti hymyillä ja vastata jokaiselle.
       Amber istui hieman kauempana ja odotti, että Yoojin olisi vapaa. Ricky istuutui hänen viereensä.
’’Mitäs katsot?’’ hän hymyili ja seurasi Amberin katsetta Yoojiniin.
      Amber käänsi huomionsa ylivilkkaaseen poikaan vieressään.
’’Järjestetään Yoojinille yllätysjuhlat perjantaina. Oletko mukana?’’ Ricky sanoi.
      Amber tuijotti Rickyä. Perjantainahan olikin Yoojinin syntymäpäivä. ’’Yoojin ei kyllä ole yllätyksien ystävä, kuten tiedät.’’
’’Siksi me ne järkätäänkin. Ei hän epäile mitään, koska tietää, että tiedämme hänen vihaavan yllätyksiä’’, Ricky sanoi pirteästi.
    Miten hän jaksaa aina olla yhtä positiivinen ja hymyillä, Amber ajatteli tuijottaessaan pojan kiiltäviin silmiin. ’’Mitäs meinasitte?’’
’’Tule meille tänään, mieluiten ilman Yoojinia’’, Ricky naurahti, ’’ja suunnitellaan.’’
Amber nyökkäsi vastaukseksi ja Ricky katosi. Yoojin saapui pian Amberin luokse ja kysyi: ’’Mitä asiaa Rickyllä oli?’’
’’Kuhan vain jutteli’’, Amber sanoi. ’’Lähdetään.’’