yeppeuda = (Yoojin kutsuu Amberia kauniiksi)

----------------------------------------

’’Ole niin kiltti! Tiedät, että äitini raahaa minut sinne joka kerta, ja en aina halua olla yksin’’, Yoojin katsoi Amberia koiranpentuilmeellä ja yritti saada Amberin muuttamaan mielensä.
Amber yritti kääntää katseensa muualle, etteivät Yoojinin tuikkivat silmät tuijottaisi häntä. Ei auttanut vaikka hän kuinka yritti käsilläänkin suojata silmänsä, Yoojin veti ne kuitenkin pois tieltä ja jatkoi tuijottamista. Hän tiesi, että Amber sulaisi, kun häntä tuijottaisi tuolla tavalla tarpeeksi kauan.
’’Ei! Usko jo’’, Amber sanoi ja kääntyi muualle. Yoojin siirtyi myös ja jatkoi tuijottamista.
’’Selvä!’’ Amber myöntyi vihdoin, vastentahtoisesti.
’’Hyvä!’’ Yoojin hyppi ilosta ja taputti käsiään yhteen. ’’Tiesin, että suostuisit kuitenkin’’, Yoojin kiusasi Amberia lisää ja hymyili tälle.
’’Joo joo. Sait haluamasi. Lopeta nyt’’, Amber sanoi tuohtuneena.
’’Muista, että sinun täytyy sitten pukeutua siististi’’, Yoojin huikkasi vielä ennen lähtöään, ärsyttääkseen lisää.
’’Tiedän, ei tarvitse toistaa!’’ Amber sanoi ja otti sängyltään tyynyn, jonka hän heitti Yoojinia päin. Tyyny osui ja Yoojin kääntyi ympäri naurahtaen.
’’Sinulta taisi lentää jotain’’, Yoojin sanoi virne naamallaan, nosti tyynyn ja heitti sen takaisin Amberille.
Amber viskasi tyynyn sängylle. ’’Ähh…, miksi piti mennä suostumaan…’’, Amber kaatui sängylleen makaamaan yhä tuohtuneena päätöksestään.

Yoojinin täti järjesti joka vuosi juhlat, joihin hän kutsui koko täällä asuvan sukunsa. Yoojinin äiti raahasi aina poikansa mukanaan – vaikka tämä kuinka vastusteli. Juhlat olivat nimittäin hyvin muodolliset ja niissä tuli käyttäytyä parhaimman käytöksen mukaan. Lisäksi ne olivat todella tylsät. Aikuiset juttelivat keskenään ja mukaan raahatut nuoret keskenään, siinä se viihdyke. Voisi olettaa, että nuoriso käyttäisi tällä vuosikymmenellä puhelimiaan, ja sillä tavoin heillä olisi jotain tekemistä, mutta ei. Puhelinten käyttö oli täysin kiellettyä, koska siitä syntyisi vain häiriötä muille vieraille. Juhliin piti myös pukeutua erittäin juhlavasti, ja siksi Amber aluksi kieltäytyi.

Yoojin katsoi toistuvasti kelloa ja käveli ympyrää. Vihdoin ovikello soi, ja hän riensi avaamaan oven.
’’Wou!’’ Yoojin ei ollut uskoa silmiään nähtyään ovella seisovan henkilön.
Amber näytti yhä murjottavan eikä Yoojin saanut sanaa suustaan. Hän ei myöskään ymmärtänyt siirtyä pois tieltä, joten Amber tönäisi hänet sivuun. Yoojin palasi töytäyksen seurauksena takaisin järkiinsä ja sulki oven.
      Melkein ihonmyötäinen mekko paljasti Amberin tiimalasivartalon, korkokengät saivat hänen säärensä näyttämään pitkiltä ja kauniisti laineilla olevat pähkinänruskeat hiukset, jotka lepäsivät harteilla, näyttivät silkkisen pehmeiltä. Tavallisesti poikamaisesti pukeutuvan Amberin koko ulkomuoto sai hänet vaikuttamaan jumalattarelta, jos mukaan ei lasketa murjottavaa naamaa.
’’Wah yeppeuda’’, Yoojin sanoi eikä saanut irrotettua katsettaan ystävästään. 
’’Sinäpä näytät hyvältä!’’ Yoojinin äiti hämmästeli tullessaan keittiöstä. ’’Nyt voimmekin lähteä.’’

’’Voisitko välillä katsoa muuallekin, saat oloni epämukavaksi’’, Amber sanoi, eikä murjotus ollut kadonnut minnekään.
’’En tiennytkään, että voit näyttää noin hyvältä’’, Yoojin sanoi leikkisästi ja tiesi, että sillä hän suututtaisi Amberin.
Amber löi käsilaukullaan Yoojinia päähän. ’’Nyt se katse katsoo ulos’’, Amber määräsi ja osoitti sormellaan ikkunaa. Yoojin naurahti ja käänsi vihdoin päänsä.

Auto pysähtyi talon pihaan, ja Yoojinin äiti astui autosta ulos.
’’Yrittäisit edes hymyillä’’, Yoojin ehdotti Amberille.
Amber loi ivallisen hymyn Yoojinille. ’’Kelpaako?’’ Amber sanoi hymyillen, mutta mökötti kohta uudestaan.
     Molemmat astuivat autosta ulos ja suuntasivat talolle. ’’Saat ryppyjä, jos murjotat koko ajan’’, Yoojin kiusoitteli taas, ja Amber löi häntä vielä kerran käsilaukullaan.
     He saapuivat talolle ja, kun ovi aukesi, Amberin murjottava naama muuttui sekunnin murto-osassa kauniiseen iloiseen hymyyn ja hän tervehti kumarruksella oven avaajaa.  Yoojin katsoi hämmästyneesti Amberia, mutta tajusi kumartaa itsekin.