Tuulenvire kävi mukavasti päin – sen verran, että se viilensi muuten lämmintä ilmaa, mutta ei estänyt pyöräilyä. Kuten tavallista, Amber oli pyöräillen matkalla kouluun. Matka koululle ei ollut kovinkaan pitkä, joten Amber pystyi kevyesti sen polkemaan.
       Amber kääntyi koulun pihalle ja huomasi ystävänsä Suzyn jo odottamassa häntä.
’’Mikä kesti?’’
’’Äidillä oli jotain asiaa, mutta ei hän koskaan päässyt asian ytimeen…’’, Amber vastasi ystävälleen.
’’Myöhästytään kohta, ala tulla!’’
Amber sai juuri pyöränsä lukkoon, kun häntä nykäistiin kädestä ja raahattiin luokkaan.

Kolmasosa oppilaista joko nukkui tai oli nukahtamaisillaan, muutama oppilas katsoi kelloa joka toinen sekunti. Tunti ei ollut edes puolessa välissä vielä. Opettaja paasasi jostain historiallisesta tapahtumasta, joka ei tuntunut kiinnostavan ketään. Pari oppilasta näytti kylläkin kiinnostuneelta, mutta he varmaan vain esittivät saadakseen hyvän numeron todistukseen. Osa räpläsi salassa kännykkäänsä, jostain kuului kahden tytön hiljaista keskustelua.
          Voisiko hän joskus tehdä jotain jännittävää, ettei tässä nukahda, Amber ajatteli haukotellen. Juuri, kun Amber oli nukahtamaisillaan, hänen vieressään istuva Yoojin tönäisi häntä. Opettajan ja koko luokan katse oli kiinni Amberissa.
’’Mistä juuri puhuin?’’ opettaja toisti kysymyksensä.
Amber vilkuili hädissään ympärilleen ja toivoi Yoojinin kertovan hänelle jotakin. Yoojin kuitenkin istui paikallaan tuijottaen häntä ja yritti katseellaan saada Amberin sanomaan edes jotain.
’’Mmm…’’, Amber mumisi vaivaantuneesti ja hymyili vienosti.
Opettaja huokaisi ja näytti siltä, että hän löisi kohta jotakin. ’’Ettekö te osaa yhtään mitään?! Olette täällä oppimassa, mutta ette edes viitsi kuunnella opetusta!’’ opettaja raivosi.
         Historian opettaja raivosi heille melkein joka päivä, tämä oli hyvin tuttua. Kaikki oppilaat olivat nyt hereillä, mutta osa päätti painua heti takaisin nukkumaan, ja he painoivat päänsä takaisin pulpettiin. Pitäisit jännittävämpiä tunteja, niin ehkä oppilaat eivät nukkuisi, Amber ajatteli purren hampaitaan yhteen ja tuijotti tuohtuneena opettajaa. Miksi piti just mut huomata, moni muukin nukkui, Amber jatkoi valitustaan.
        Vihdoin kello soi ja koko luokka katosi hyvin äkkiä ovesta ulos.
’’Mitens sä nyt nukuit kesken tunnin? Yleensä olet se ainoa, joka jaksaa kuunnella opetusta’’, Suzy kysyi vitsaillen.
’’En nukkunut paljoa yöllä, ja hänen tunneillaan nyt nukahtaa vähemmästäkin’’, Amber vastasi yhä vihaisena opettajalle ja heitti laukun olalleen.
     Koko koulupäivä meni kutakuinkin ohi Amberilta. Viimeisen kellonsoiton jälkeen hän lähti kiireesti ulos koulusta ja suuntasi pyörätelineille.

Amber kurtisti kulmiaan ihmetyksestä ja tunki väkijoukon keskelle.
’’Mitä on meneillään?’’ hän kysyi vieressään seisovalta luokkatoveriltaan.
’’Jotkut taas tappelee’’, henkilö vastasi, katsoen koko ajan tapahtumaa.
Amber nousi varpailleen ja yritti kurkkia ihmisten päiden yli. Auts, Amber pystyi aistimaan kivun, kun toinen pojista sai osuman nivusiin. Tämä näyttää pahemmalta kuin yleensä, Amber ajatteli katsellessaan tappeluun osallistuvien poikien verisiä kasvoja.
          Tappelut olivat viikoittaisia heidän koulussaan. Aina ne samat pojat olivat aiheuttamassa hämminkiä, ja kaikki olivat jo tottuneet siihen, silti se aina kiinnosti yhtä paljon joka kerta. Opettajat olivat jo saada tarpeekseen pojista, jotka tappeluita aiheuttivat, mutta koska he olivat rikkaista perheistä, heidän erottamisensa oli mahdotonta.
         Kaikki tuijottivat tappelua, eikä kukaan yrittänyt estää sitä. Väkijoukon läpi työntyi kuitenkin Yoojin.  Hän yritti pitää toista poikaa aloillaan, koska jo maassa makaava tappelupukari ei varmaan kestäisi enää yhtäkään iskua. Poika oli Yoojinia pidempi, mutta pojan vastustelut eivät tuntuneet olevan mitään Yoojinille. Poika ei suostunut millään rauhoittumaan, joten Yoojin kaatoi tämän maahan. Väkijoukko hämmästeli kuinka Yoojin onnistui saamaan tuon isokokoisen pojan noin pian alas, yleensä tarvittiin kokonainen joukko pysäyttämään hänet. Poika yritti nousta pystyyn, mutta Yoojin esti sen. Juuri, kun tappelu oli päättynyt, paikalle saapui opettaja. Opettaja kauhistui maassa makaavan pojan ruhjottuja kasvoja, ja katsoi sitten toista, mahallaan maassa makaavaa poikaa, jonka kädet olivat epämukavassa asennossa hänen selkänsä päällä, ja Yoojin esti poikaa nousemasta ylös. Opettajakin hämmästyi, kuinka Yoojin sai hänet pysymään aloillaan – yksin.
       Opettaja selvitti tilanteen pian, ja väkijoukko hajaantui. Kaikki kerääntyivät seuraavaksi Yoojinin ympärille ja pommittivat häntä kysymyksillä. Hän kuitenkin työntyi väkijoukon läpi ja pahoitteli, että hänen täytyi lähteä.

Yoojin juoksi Amberin kiinni.
’’Eikö meidän pitänyt mennä järjestelemään maanantaista juhlaa?’’ Yoojin kysyi.
’’Ai niin se’’, Amber oli selvästi unohtanut koko asian. ’’Mennään.’’
Yoojin ja Amber palasivat takaisin koulurakennukseen ja suuntasivat liikuntasaliin, jossa olikin jo porukkaa koristelemassa ja jakamassa tehtäviä.