Pala itseäni

Minhyun käytti odottamisen ohella aikansa järjestelläkseen yhteisiä tiloja, jotta ne näyttäisivät siisteiltä ja järjestelmällisiltä. Ei voi sanoa että hän teki sen siksi, että tutustumaan tulevalle henkilölle olisi välittynyt mahdollisimman hyvä kuva Minhyunista tai kyseisestä asunnosta, mutta jotakin itsestään Minhyun halusi toiselle välittää. Se helpottaisi asioita siinä vaiheessa, jos hän päätyisi jäämään ja asettuisi taloksi. Tällöin ei tulisi yllätyksenä toiselle, että Minhyun piti siitä, että talon yhteisissä tiloissa pidettäisiin yllä tietynlainen standardi ja järjestys, jonka oli tarkoitus palvella molempia.

Hän halusi välittää toiselle realistisen kuvan siitä, millaista talossa olisi, jos hän sattuisi tänne jäämään, joten hän järjesteli esimerkiksi pesutilat siten, että hänen tavaransa veivät suurin piirtein puolet kokonaistilasta. Suihkuverhon hän oli ottanut mukaan kotoaan ja laittanut sen jo paikoilleen, joten jos uusi tulokas muuttaisi sisään, hänen kanssaan täytyisi keskustella suihkuverhon sopivuudesta hänelle. Mutta se sai toistaiseksi jäädä paikalleen ehdotukseksi. Myös keittiön ruokapöytä, eteisen ovimatto sekä naulakkojen edessä oleva matto olivat jo valmiina paikalla. Minhyun halusi olla kohtelias ja antaa tilaa neuvottelulle, mutta toisaalta hän ajatteli, että taloon ensin tulleella on hyvä syy pitää huolta yhteistenkin tilojen tarpeellisista varusteista, ja että ehkä se suodaan hänelle, että hän on päättänyt asioista kuten parhaaksi on katsonut. Silti, ei hän ottanut asiasta murhetta kantaakseen, vaan uskoi että kaikki oli sovittavissa. Näin ajatellessaan hän havahtui siihen, että käytävästä kuului kulkemisen ääniä.

Minhyun suoristi paitaansa ja pökkäsi vielä viimeisetkin kengät eteisessä suoraan ennen kuin meni ovelle ja kurkisti ulos.

Käytävässä ei aluksi ollut ketään, mutta sitten Minhyun jo huomasikin, että reppuselkäinen nuori mies haahuili yläkerroksesta rappusia alas puhelin kädessään ilmeisesti jo valmiina soittamaan vuokranantajalle asunnon sijainnista. Minhyun heilautti kättään ja sen huomatessaan mies asteli Minhyunin luokse vieläkin ymäpärilleen katsellen kuin etsien vastauksia kysymyksiinsä ympäristöstä. Minhyun oli jo kutsumassa miestä kun huomasi, ettei hänellä ollut vuokranantajan kanssa puhunut lainkaan tulevan vieraan henkilöllisyydestä, ja niin hän jäi hieman liian kauaksi aikaa miettimään, kuinka aloittaisi keskustelun tuon vieraan miehen kanssa. Sinä aikana mies ehti jo vilkaista ovea, jota Minhyun piti auki, ja viimein miehen olemus näytti hieman asettuvan aloilleen kun hän kiinnitti huomionsa Minhyuniin.

- Päivää, oletko Minhyun Hwang? mies kysyi.

- Olen kyllä. Oletko tulossa tutustumaan asuntoon?

- Kyllä vain. Taidan olla oikeassa paikassa, vai kuinka?

- Luulisin näin, jos sinulle on annettu tämä osoite. Tulkaa peremmälle niin näytän paikkoja, Minhyun sanoi avatessaan oven kunnolla auki, ja mies astui sisään kumartaen samalla Minhyunille ja kiittäen.

Ei voi sanoa, että talo olisi tehnyt mieheen vaikutusta, mutta kiertäessään asuntoa Minhyun pani merkille sen, kuinka mies pysähtyi katsomaan eteisen siistiä kenkäriviä ja pesutilojen väri- ja kokojärjestykseen asetettuja hajuvesipulloja. Mies kiersi asunnon läpi verrattain nopeasti, mutta tuntui silti käyvän tarkasti läpi talon yksityiskohtia ja kurkkasi ulos ikkunoista useampaan otteeseen. Omassa huoneessaan mies kävi käytännössä vain pyörähtämässä ja tuli sitten takaisin eteiseen. Hetken ajan mies vain risti käsivartensa ja seisoi paikoillaan kiinnittämättä katsettaan mihinkään erityiseen. Minhyun seisoi pesutilojen ja keittiön sisäänkäynnin välissä kädet selän takana levollisesti ja odotti miehen päätyvän johonkin lopputulemaan mietteissään. Minhyun puoliksi odotti miehen kyselevän talosta enemmän, mutta lopulta mies vain ilmoitti kevyesti ottavansa asunnon, kuin se olisi ollut samanlainen päätös joita kaupassa tehdään, kun päätetään tulevan päivän ruoka. Minhyun toivotti miehen kohteliaasti tervetulleeksi ja kysyi milloin tämä muuttaisi asuntoon. Mies ei osannut sanoa tarkkaa päivää, mutta sanoi pyrkivänsä saamaan muuton valmiiksi ensi viikon aikana. Minhyun toivotti miehen vielä kerran tervetulleeksi.

Mies säpsähti kuin olisi juuri muistanut jotain todella tärkeää ja sanoi:

- Nimeni on muuten Dongho, Kang Dongho. Tullaan toimeen, ja hymyili hymyä, joka ulottui enemmän oikealle kuin vasemmalle puolelle hänen kasvojaan. Minhyun kumarsi ja hymyili myös. Mies, Dongho, ojensi kätensä ja niin he kättelivät toisiaan hieman kömpelösti. Minhyun oli jo lapsuudestaan oppinut kuinka tärkeää hyvän ensivaikutelman luominen on ja niinpä hän kömpelöstä alusta huolimatta panosti kättelyn pituuteen ja voimakkuuteen yrittämättä kuitenkaan olla liian virallisen oloinen.