Hyräily

Viikossa huoneesta tuli Minhyunille koti. Huonekalut olivat löytäneet paikoilleen muutamien yrityksien jälkeen ja nyt näytti siltä, että ne seisoivat siellä missä kuuluikin. Ainut huonekalu, mikä vielä uupui, oli se kirottu lipasto, jota hän oli jo useana päivänä yrittänyt koota kasaan. Sen vuoksi yksi laatikko oli vielä purkamatta, nimittäin valokuvalaatikko, sillä Minhyun oli suunnitellut laittavansa ne lipastoon sitten kun se onneton rakkine seisoisi omin jaloin huoneen takimmaisella seinällä. Ping oli löytänyt paikkansa kirjahyllyn ylimmältä hyllyltä kansioiden vierestä pehmentääkseen niiden luomaa jäykähköä ja virallista tunnelmaa.

Oli aamu ja Minhyun makasi vielä sängyssä, vaikka oli jo noussut kertaalleen keittääkseen vettä aamuteetään varten ja vaihtaakseen vaatteet. Hän selasi kännykkäänsä ja mietti, kenet voisi pyytää apuun katsomaan lipastoaan. Samalla kun hän katsoi läpi viimeisen viikon aikana päivitetyt ystäviensä somekanavien tapahtumavirrat ja tilapäivitykset hän mietti pitäisikö hänen vielä tänään kävellä koululle tarkistamaan mistä ovesta hänen pitäisi mennä sisälle, kun orientaatioviikko alkaa. Siihen oli enää tämä viikko aikaa ja hän oli jo liittynyt koulunsa yhteiseen some-ryhmään pysyäkseen perillä orientaatioviikon aikatauluista, tapaamispaikoista ja ihmisistä.

Ennen nousemistaan valmistaakseen aamuteensä hän kävi vielä vilkaisemassa sähköpostinsa vanhasta tottumuksesta heti someselailun perään. Hän huomasi, että sinne oli tullut tänä aamuna varhain viesti hänen vuokranantajaltaan, jossa kerrottiin, että asunnosta kiinnostunut asiakas on pyytänyt päästä käymään tutustumaan tiloihin. Vuokranantaja oli sopinut henkilön kanssa mahdollisista tapaamisajankohdista ja lähestyi Minhyunia sähköpostilla kysyäkseen olisiko tämä kotona tänään iltapäivällä. Hän voisi avata tutustujalle oven, ellei siitä olisi liikaa vaivaa, ja että muussa tapauksessa hän pyytäisi talonmiestä avaamaan oven yleisavaimella. Toki kyseinen tutustuja tutustuisi vain yhteisiin tiloihin sekä huoneeseen, jota hänelle tarjottiin. Minhyun vastasi viestiin lyhyesti, että olisi kotona silloin jos tarve niin vaatii. Sitten hän eksyi vielä hetkeksi selaamaan tuttujensa päivittämiä kuvia ennen kuin nousi ja meni valmistamaan teetä hyräillen samalla kappaletta, joka tuli hänelle sattumalta mieleen törmätessään hänen tuttavansa lataamaan kuvaan kaupungin lähistöllä olevalta vuorelta, jossa näkyi yöllinen kaupunki ja tähtitaivas. Hyräily oli suurpiirteistä ja muodotonta, mutta siitä saattoi kuulla muutaman artikuloidun sanan, kuten:

- Hmm-mm hmm-mm, universe…